Pakanuus Yhteispostaus

Meidän perheemme joulu(ttomuus)

Tämä ei ole ylidramaattinen ”voi ei, pandemia vei joulun” -ruikutuspostaus. Tämä ei myöskään ole ”all edge, no point” -tyylinen yritys herättää kauhistelua. Tämä on yhden perheen — minun, puolisoni sekä kissan ja koiran — Yulen ajasta löyhä kuvaus. Tällaista meillä on joulukuun loppupuolella oikeastaan aina, oli pandemiaa taikka ei. Pienet eroavuudet mainitsen tekstissä.

Puolisoni ei ole pakana. Hän on omien sanojensa mukaan ”mitä luultavimmin agnostikko”, ja hän ottaa ilomielin osaa ainakin pienimuotoisesti ja kunnioittaen minulle tärkeisiin asioihin. Minä olen pakana. Olen skandipakana. Synkeässä Pohjolassa talven taittuminen ja laskettelu kohti kevättä, lämpöä, valoa on juhlan aihe. On ollut aina, luulen.

Minä alan juhlistaa talvipäivänseisauksena ja juhlin kaksitoista päivää. Tänä vuonna talvipäivänseisaus on 21. joulukuuta kello 12.02. Menen talvipäivänseisauksen päivänä nukkumaan ajoissa, jotta olen varmasti hereillä ja ulkona tervehtimässä aurinkoa, kun se pullahtaa esiin hieman kymmenen jälkeen 22. joulukuuta (nykyään on niin helppoa, kun ei tarvitse kuin naputella Googleen pari sanaa ja saa selville, milloin aurinko nousee). Omistan sen hetken jumalatar Sólille, auringon personifikaatiolle.

Sivujuonne: toisin kuin monissa muissa uskonnoissa, aurinkojumaluus on naispuolinen skandeilla. Kuujumaluus, Máni, taas on miespuolinen. Toisaalta myös kyseenalaistan Mánin miehuuden; uskon Hänen olevan enemmän genderfluid (eli sukupuoli vaihtelee). Kirjoittanen tästä enemmän joskus.

Yulen aikaan tapahtuu Odinin ja levottomien kuolleiden Villi Metsästys. Levottomien kuolleiden kohtaaminen on vaarallista, mutta heille jätetään uhreja (ruokaa ja juomaa) ulos, sillä he voivat antaa siunauksia.

Yulen aika on syömisen, juomisen, lämmön ja yhdessäolon aikaa. Minä pyrin siivoamaan (tuuletan peitteet ja tyynyt, imuroin tarkasti, pesen lattiat Methodin sitruunan ja inkiväärin tuoksuisella pesuaineella (ei maksettu mainos! tuo vain tuoksuu sen verran taivaalliselta, että tahdon mainita siitä kaikille!) ja koetan hieman minimalisoida omaisuutta, jotta tasot eivät ole täynnä roinaa) ja koristelemaan kodin jo ennen Yulea (esimerkiksi tähdin ja kynttilöin, sekä keittiöön ripustan kuivattuja sitrusviipaleita, muitakin kuin appelsiiniviipaleita, esimerkiksi lime näyttää todella ihanalta!), mutta Yulen kahdentoista päivän ajan pyrin keskittymään ruoanlaittoon ja leipomiseen.

Ajattelen paljon myös perhettä (ja nyt tulee se pakollinen pandemiamaininta). Emme voi nähdä minun taikka puolisoni perhettä tänä vuonna. Koronariskiryhmäläisinä emme todellakaan lähde ajamaan perheeni luo toiselle puolen Suomea, eikä meidän, riskiryhmäläisten, kannata ajaa edes naapurikuntaan puolison perheen, riskiryhmäläisten, luo. Siispä keskitymme olemaan yhdessä kotona.

Ajattelen paljon perheenjäseniä, jotka ovat siirtyneet tuonpuoleiseen. Tänä vuonna sytyttänen kynttilän erityisesti vaarilleni, joka kuoli keväällä.

Luen myös Tarot-kortteja ja uhraan rommia jumalille. Saatan tehdä jonkinlaista rituaalia, mutta en tiedä vielä tarkkaan, millaista. Suunnitteluaikaa tässä vielä on. Onneksi. Tämä vuosi on hujahtanut ohi miten sattuu. Ensin oli puolen vuoden marraskuu, sitten tuli korona… ja nyt on joulukuu…

Mainittakoon vielä kuusesta: joulukuusiperinne on mitä luultavimmin lähtöisin Yggdrasilia symboloivasta Yule-puusta. Meillä on 60 cm korkea tekokuusi, sillä neulaskaaosta en kerrostalossa halua, ja korkeamman kuusen kanssa kissa saisi enemmän tuhoa aikaan, jos (kun) siihen päätyisi kiipeämään.

Mutta millainen on sinun joulukuun loppupuolesi? Juhlitko Yulea, Saturnaliaa, joulua… vai keskitytkö odottamaan koronarokotetta? Mitä teetkin, toivon, että peset käsiä, pidät maskia ja muistat turvavälit sitä rokotetta odotellessa!


Tämä blogipostaus on keltanokkabloggaajien yhteispostaus-kimppaprojektiin kirjoitettu. Muokkailen tähän alle muiden (kenties ”jouluisempia”?) kirjoituksia? Lukaise ihmeessä! Heitä kommenttiakin, minulle ja muille!

jowisfreelife: Meidän Yule
FinInTirol: Meidän perheen jouluperinteet ja perinteettömyys
Via Per Aspera Ad Astra: Meidän perheen joulu
Älykodin avaimet: Meidän perheen joulu
I don’t speak Polish: Meidän perheen jouluhahmo

Saatat myös pitää...

16 kommentti

  1. says:

    Mistäs tuollasta pesuainetta voi ostaa ja paljonko maksaa

    1. says:

      Methodia saa esimerkiksi K-Citymarketeista. Hinta on Kajaanin Cittarissa 5,49 e.

  2. says:

    Meillä juhlitaan joulua ihan ”normisti”, mutta oli mielenkiintoista lukea tekstisi. Ihanaa Yulen aikaa sinulle!

    1. says:

      Ihanaa joulunaikaa sinulle! 🙂

  3. Suolla on hienoja jouluttomuus tapoja!

    Päätin juuri itsekkin kokeilla kuivattaa noita sitrushedelmiä! Niistähän saa varsin hienoja koristeita vaikka kuuseenkin! Kiitos vinkistä!:)

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    1. Oho, siis sulla, ei suolla! :):)

    2. says:

      Sitrusviipaleet kuusessa ovat aivan upea koriste! Tai sitten niitä voi ripustella siiman varassa verhonipsuihin — verhojen sijasta vähän erikoisempi ikkunakoristus.

  4. says:

    Meidän joulu on himpun perinteisempää, tosin monien jouluperinteiden sekamelska. Kohta tulee tänne 🙂 Hyvää Joulua! – Merry Christmas! – Feliz Natal!
    https://viaperasperaadastra.com/2019/12/16/hyvaa-joulua-merry-christams-feliz-natal/

    1. says:

      Sekamelskat ovat niitä omannäköisimpiä! Pianhan se Yulen aika alkaa. 🙂 Kiitos!

  5. […] Ad Astra kirjoittaa diginomadi perheen jouluperinteistä, jotka tulevat kolmesta eri maasta. Naava Kaiho kirjoittaa otsikolla Meidän perheemme joulu(ttomuus). Heidän perinteensä liittyvät […]

  6. says:

    Löysin paljon yhteistä meidän joulun tai jouluttomuuden vietossa! Oikein mukavaa luettavaa 🙂

    https://jowisfreelife.blogspot.com/2020/12/meidan-yule.html

    1. says:

      Hihi, mahtavaa että löytyy yhtäläisyyksiä! 🙂

  7. […] Meidän perheen joulu  Naava Kaiho: Meidän perheen jouluttomuus Via Per Aspera Ad Astra: Meidän perheen joulu FinInTirol: Meidän perheen jouluperinteet ja […]

  8. […] Meidän perheemme joulu(ttomuus) – Naava Kaiho – Skandipakanuutta jouluperinteinä. […]

  9. Mukava lukea ihmisten erilaisista perinteistä ja perinteettömyyksistä. Hienoa, että meitä on monenlaisia

    1. says:

      Erilaisuus ja erilaisuudesta iloitseminen, siinä on rikkautta! 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.