Blogi

Kaikki kulkee kausittain

Päätin aloittaa bloggailun uudelleen — uudella fokuksella, juhlistaen elämän syklisyyttä, juhlistaen elämän kausittaisuutta, juhlistaen sitä että minä kuljen kausissa ja sykleissä itsekin. Marraskuun alkupuolen kirjoitin (NaNoWriMo-voittokin tuli), marraskuun lopun ja joulukuun alun olen piirtänyt. Nyt olen keskittynyt enemmän huljumiseen ja lukemiseen ja elokuvien katsomiseen. Refilling the creative well, sanoisi Julia Cameron.

Päässäni alkoi nyt hahmottua ajatus radikaalimmasta itsen hyväksymisestä. Joojoo, kehopositiivisuus on pop ja olen sen puolestapuhuja, mutta en juuri nyt puhu siitä. Puhun siitä, että voisin hyväksyä sen, että minulla on mielensisäisiä kausia (muitakin kuin bipolaarisia!). Minulla on kausia, joina kirjoitan paljon; kausia, joina piirrän paljon; kausia, joina luen paljon; kausia, joina keskityn kodin tyhjentämiseen turhasta roinasta.

Hahmottui ajatus, että omistaisin blogin en yhdelle enkä kahdelle aiheelle, vaan vain minulle, minun elämälleni. Että kirjoittaisin ensisijaisesti itseäni varten, vaihe vaiheelta elämää läpikäyden, koska kaikki kulkee kausittain, sykleittäin. En minä pysty omistamaan blogia pelkästään minimalismille — koska jossain vaiheessa innostun jostakin muusta. En minä pysty omistamaan blogia pelkästään skandipakanuudelle — koska jossain vaiheessa elämässä se solahtaa omiin uomiinsa, eikä uusia kirjoittamisaiheita nouse jos en välttämättä niitä kaivele. En minä voi omistaa blogiani piirtämiselle — koska pidän taukoa siitä jossain vaiheessa. Enkä voi omistaa blogia pelkälle kirjoittamiselle… koska siitäkin pidän taukoja aika ajoin.

Elämä on vaiheita ja elämä on kausia. On aika hyväksyä se ja antaa kausien tulla ja mennä.

Tämä ei ole hyvä ”bisnesstrategia” blogille, sen tiedän. Blogien lukijat tahtovat lukea juuri heitä kiinnostavista aiheista. Todennäköisyys, että löytyisi ihminen jota kiinnostaa kirjoittaminen ja minimalismi ja skandipakanuus ja piirtäminen on… no, aika pieni. Mutta lähestyn pidempiä bloggauksia samalla asenteella kuin twiittailua: kirjoitan siitä, mikä milloinkin kiinnostaa, minua seurataan jos tarpeeksi suuri osa teksteistäni kiinnostaa. En twiittaa saadakseni seuraajia tai faneja; en bloggaa saadakseni seuraajia tai yhteistyökuvioita tai mitään vastaavaa.

Motivaationi blogin pitämiselle on sisäinen: haluan kirjoittaa talteen asioita.

4 kommentti

  1. Mun mielestä sulla on hyvä strategia. Kirjoituat silloin kuin huvittaa ja sellaisista aiheista kun huvittaa. Jos kirjoitat harrastukseksesi ja pääasiassa itsellesi niin silloin on hyvä juuri noin.

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    1. says:

      Ah, kiitos validaatiosta! Sitä aina miettii, että kun bloggaaminen on monella jotenkin ammattimaisen oloista nykyään, että tällaista harrastelijaa pilkattaisiin tai jotain. No, nämä on näitä omien aivojeni temppuja taas.

  2. says:

    Itse asiassa mielestäni sekä puitteet että strategia blogillesi on mainioita 🙂 Se on ihan eri asia, etsinkö tarkkaa tietoa vai haluanko lukea blogia. Blogi mielestäni saa olla kirjoittajansa näköinen. Eikä kukaan meistä ole vain yhtä kylkeä omaava ihminen. Meissä kaikissa on moneksi.
    Olen pohtinut sitä samaa asiaa (https://viaperasperaadastra.com/2020/11/15/oman-polun-loytaminen/ ) ja sanoisin, että usko vaan itseesi. Kyllä meitä lukijoita piisaa.

    1. says:

      Huh, kiitos. 🙂 Minun on aina hankala uskoa itseeni, kyseenalaistan kaikkea liikaa. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.