Pakanuus

Hyvästejä

Joskus täytyy ottaa askel taaksepäin ja tarkastella, mitä on tekemässä. Minulla se hetki oli jotakuinkin vuodenvaihde, kun oivalsin suhteeni erään jumalan kanssa olleen toksinen. Ei siksi, että kyseinen jumala olisi toksinen, vaan siitä syystä, että suhtautumiseni oli alusta alkaen väärä.

Raahasin mukanani liikaa kristillistä taakkaa. Liian kristinuskomainen suhtautuminen johti siihen, että käyttäydyin typerästi kyseisen jumalan kanssa. En nähnyt jumalaa sellaisena kuin Hän on, vaan odotin kristinuskomaista jumalolentoa.

Kahdentenatoista päivänä tammikuuta 2021 purin jumalaa varten rakentamani alttarin. Pesin pois palvonnan, jota olin itseeni pakottanut, vaikka jo heinäkuussa tiesin tavallaan, että tämä ei toimi. Kaadoin pois rommin, jota olin uhrannut tälle jumalalle.

Nyt otan aikaa itselleni, aikaa suremiseen. En sure sitä, että olisin ”tuhlannut” aikaa, sillä en usko tuhlanneeni aikaa. Suren sitä, että menetän ne hyvätkin asiat.

En aio olla katkera enkä hautoa pahoja ajatuksia. Tiedän kyseisen jumalan olevan toisille hyvä, paras, mutta tällä haavaa Hän ei ole minulle ”se oikea” tai edes yksi niistä. Ehkä joskus.

Samalla luovun skandipakana-termistä ja hiljalleen muistakin sen jumalpantheonin jumalista, sillä Hän oli ainoa syyni ”roikkua” siinä termissä.

Kenties löydän jotain muuta. Sitä odotellessa… työstän kristillistä taakkaa.

Saatat myös pitää...

8 kommentti

  1. Maria says:

    Kristinuskolle tyypillinen jumalolentomaisuus on pohdituttanut nähdäkseni ankarasti monia taiteilijoitakin, koska joidenkin on ollut vaikea irtaantua ehkä juuri siitä samaisesta taakasta josta sinäkin puhut. Sinulla asia on uskoakseni tosin paljon henkilökohtaisempi ja kipeämpikin, joten rohkeasti kirjoitit, kiitos.

    1. says:

      Joo, tämä jumalkäsitys joka opetetaan selkäytimeen asti kristillisen kasvatuksen myötä, on minulle ainakin aiheuttanut ongelmia nyt. No, eteenpäin on elävän mieli. 🙂

  2. Tiina says:

    Joskus luopuminen on parasta itselle. Itselleen kannattaa elämässä olla rehellinen.

    1. says:

      Kyllä. Rehellisyys ennen kaikkea itselle on paljolti a ja o.

  3. says:

    On hyvä päästää irti sellaisista asioista, jotka eivät enää tuota itselle hyvinvointia. Sillon on tilaa ottaa vastaan uusia asioita. Tsemppiä elämän muutokseen!

    1. says:

      Kyllä! Nyt kohti tulevaa. 🙂 Kiitos!

  4. says:

    Surullinen postaus Ymmärrän luopumisen tuskan. Toisaalta luopuminen on joskus välttämätön päästääkseen eteenpäin. Uskon että se on uusi alku, tie kohti parempaa.

    1. says:

      Samoilla mielillä! Haikeana, mutta positiivisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.