Pakanuus

Hieman pakanuudesta

Tämän tekstin ei ole tarkoitus olla käännyttämistä eikä paasaamista. En pidä yleisellä tasolla mitään uskoa parempana kuin muut. Henkilökohtaisella tasolla minulla toki on suosikkini, mutta muiden uskot tai uskomattomuudet eivät minulle kuulu.

Minua pyydettiin avaamaan pakanuutta hieman. Käsittelen asiaa 2000-lukulaisen skandipakanan näkökulmasta. Sellaisen, jolla ei ole tutkintoja eikä välttämättä kovin laajoja tietoja, vain Google ja kasa kirjoja — sekä henkilökohtaisia jumalkokemuksia.

Suomen sana pakana tulee latinan sanasta paganus, maalainen. Miksi minä sanon olevani pakana, vaikka asun kaupungin keskustan liepeillä? Pieni historiantunti! Kristinusko ei levinnyt maalaisten keskuudessa aluksi, vaan kaupunkilaisten. Maalla seurattiin vanhoja jumalia, vanhoja uskoja.

Nykyään pakana tarkoittaa yleensä toista seuraavista asioista:

  1. ihminen, joka ei ole juutalainen, kristitty tai muslimi
  2. ihminen, joka on luopunut uskonnoista kokonaan

Minä kuulun ykkösryhmään. Joskus pakana-sanan eteen lisätään etuliite uus-, jolla korostetaan nykypakanoiden eroavaisuuksia verrattuna, sanotaan, tuhannen vuoden takaisiin pakanoihin. Esimerkiksi skandipakanuuden (englanniksi Norse paganism, suomennos löyhä ja hieman harhaanjohtava, mutta napakka ja toimiva; parempi kuin skandinaavinen muinaisusko joka tapauksessa; laajempi kuin asatru eli aasainusko joka tapauksessa) historiallisista palvontatavoista tiedetään loppujen lopuksi hyvin vähän. Jumalkäsityksistä tiedetään hyvin vähän oikeaa faktaa.

Tärkeimpänä lähteenä ovat Snorri Sturlusonin kirjoittamat tekstit, mutta Sturluson oli kristitty ja muovasi skandinaavisia jumalkäsityksiä sopimaan yhteen kristinuskon kanssa, jotta aikalaistensa skandipakanoiden käännyttäminen olisi helpompaa — kaikkihan tietävät ristiretket ja ”miekkalähetyksen”, yksi keinoista oli muovata pakanausko sopimaan yhteen kristinuskon kanssa. Skandijumalat ovat monisyisiä eivätkä mustavalkoisesti hyviä tai pahoja. Sturluson pyrki esittämään jumalat joko hyvinä tai pahoina.

Minulle jumalat ovat persoonia, joissa on eri puolia, ja eri ihmiset kokevat eri jumalat eri tavoin. Toisille Hel on kauhistuttava kuoleman jumalatar; minulle Hel on kuin peruskallio, viileä turva, jolle voin tarjota uhriksi pohjatonta surua, jota kannan. Toisille Loki on epämieluisaa kaaosta; minulle, kontrollifriikille, Loki on eräänlainen opettaja ja tuki ja turva. Toisille Odin on ennen kaikkea sotaisa jumala; minulle Odin on ennen kaikkea viisauden ja taikuuden jumala. Jumalien eri aspektit näyttäytyvät eri ihmisille eri tavoin siitä riippuen, millainen ihminen on kyseessä. Ei kenenkään ihmisenkään persoonallisuutta voi typistää pariin sanaan jotka pitäisivät aina paikkansa. Minä olen 75 % ajasta vetäytyvä ja estynyt, mutta jos kysytte puolisoltani, hän todennäköisesti sanoo että puhun kuin papupata ja vitsailen jatkuvasti.

Minun olisi kai oikeellisempaa käyttää itsestäni nimitystä uuspakana. Jatkumo vuosisatojen takaa on katkennut valitettavasti (minulla ei kuitenkaan ole tarvetta kiukutella nykykristityille asiasta, joten mitään sellaista on turha pelätä).

Miten tiedän, miten toimia? Hyödynnän arkeologisia tietoja, hyödynnän nykytapoja, hyödynnän perimätietoa, hyödynnän Sturlusonin tekstejä, ja luon näistä omanlaiseni synteesin. Hieman eklektinen varmasti, hieman järkyttävä varmaan joidenkin skandipakanoiden mielestä, mutta minulle sopiva. Enkä muuten varmasti toimi samalla tavoin kuin skandipakanat vuonna 1020! Eniten ehkä siksi, että viimeisen vuosituhannen aikana elämä maapallolla on muuttunut hurjasti. Eikä tavoitteeni ole siirtyä elämään off-the-grid johonkin mökkiin keskelle metsää vain jotta voisin elää ”autenttista” skandipakanaelämää.

Näkemykseni jumalista on… no, sanottakoon, että He luultavasti ymmärtävät ihmisluontoa hyvin paljon. Jumalat ovat nähneet vaikka ja mitä. Jumalat ovat katsoneet, kuinka kristinusko valtasi alaa, ja jumalat ovat hyväksyneet sen. Mutta jumalat eivät ole kadonneet tai lakanneet olemasta. He ovat katsoneet kuinka ihmiskunta on kehittänyt teknologiaa ja muuttanut maailmaa. He ovat katsoneet kuinka monet ovat alkaneet kääntyä heidän puoleensa.

(Miksi pakanauskonnot vetoavat ihmisiin nykyään niin paljon? En osaa vastata tähän. Joku uskontotieteilijä tai uskontososiologi voisi osata vastata edes arvauksella.)

Olen melkoisen varma, että Loki (”trickster” eli keppostelijajumala) arvostaa enemmän ”väärän värisen” kynttilän polttamista Hänen kunniakseen kuin sitä että voivottelisin, että en omista oikean väristä kynttilää ja toteaisin lopuksi: ”No en tee sitten mitään”. Olen melkoisen varma, että Skadille (vuorten, talven, hiihdon ja (jousi)metsästyksen jumalatar) on tärkeämpää että pyrin tekemään parhaani ilmastonmuutoksen hidastamiseksi kuin että jousimetsästäisin.

On myös tärkeää mainita, että minä en sinänsä usko jumaliin. Minulla on vahvoja henkilökohtaisia kokemuksia useista jumalista. Loki, Hel, Odin ja Skadi ovat tulleet elämääni vahvimmin. Minä tiedän heidän olevan olemassa — ja tästä päättelen muidenkin skandijumalien olevan olemassa. En tiedä, onko logiikkani aukotonta, mutta voiko ”henkimaailman asioiden” kanssa mikään olla aukotonta? En voi tietää kaikkea, eikä minun kenties ole tarkoituskaan.

Toisaalta uskon moniin muihinkin jumaliin, eri jumalpantheoneista ja uskonnoista, mutta heillä ei ole vahvaa roolia elämässäni. Uskon esimerkiksi Dionysoksen ja Afroditen olevan olemassa, mutta minulle He ovat toisten jumalia, joiden olemassaolo on toisille selviö, tietoa, minulle ns. uskon asia. Tavoittanette, mitä tarkoitan. ”Uskon, kun näen”, sanovat monet. Minä tiedän, kun koen. (Enkä nyt vähättele sitä, että jotkut sanovat uskovansa jumaliinsa. Tämä on pieni merkitysero, loppujen lopuksi oikeastaan vain mitätön nyanssi sanojen välillä.)

Valitettavasti on myös mainittava, että pidän todella omituisena joidenkin skandipakanoiden mieltymystä rasismiin ja fasismiin. Ei ole mitään syytä olettaa, että skandijumalat olisivat millään lailla rasistista porukkaa. Niin kuin jotkut napakasti sanovat: Odin is the All-Father, not the some-father.


Kiinnostaisiko, jos joskus kirjoitan hieman enemmän kokemuksistani jumalien suhteen? Voisin kirjoittaa unista, Tarot-tulkinnoista ja ihan konkreettisista hereilläollessa tapahtuneista aistimuksista.

Saatat myös pitää...

6 kommentti

  1. says:

    Minua henkilökohtaisesti kiinnostaisi lukea kokemuksistasi. Ehkä sen takia, että itselleni on lähempänä antiikki-kreikalainen järjestelmä kuin kristinusko. Miksaan ne omalaatuiseksi systeemiksi, ja minulle oli aina sanomista meidän seurakunnan papilta (olen kristitty ortodoksi, eli hänen mielestä kaikki muu kuin hänen oma sanoma, oli harhaoppi). Sen takia etäännyin kristinuskosta jonkin verran, koska uskoakseeni en tarvitse kirkkoa eikä pappia. Pärjään Hänelle itse.
    Ihmiskuntana olemme vielä niin lähellä alkupistettä, että on turhaa väittää, että pystymme ymmärtämään ja käsittämään kaiken. Tie tietoisuutteen on vielä pitkä.

    Jos sinusta tuntuu, että olet valmis jakamaan kokemuksiasi, niin älä epäröi. Kun teet sen näin julkisesti ja mustavalkoisella, pitää olla valmis, että joku hyökkää päällesi ihan vaan ilkeyttä tai ymmärryksen puutteesta. Ja niin kuin on tapana, hyökätään henkilöä eikä mielipidettä vastaan. Muista kuitenkin, ettet ole yksin. Sinulla on Jumalat. Ja yhteisösi, joka pitää puoliasi.

    1. says:

      Aaah. Minäpä naputtelen jossain vaiheessa noista kokemuksista – jos joku hyökkää sitten kimppuuni sen takia, olkoon niin. Olen kokenut pahempiakin hyökkäyksiä varmasti. 😀

  2. says:

    Kiitos avauksesta! Oli mielenkiintoista luettavaa.

    1. says:

      Kiitos 🙂

  3. Olisi tosi kiinnostavaa lukea tarot- tulkinnoista ja kokemuksistasi. Tosi mielenkiintoisia aiheita, joista ei monikaan kirjoita!

    Täytyy vielä mainita, että tämän postauksen kuvat ovat upeita, loistavia valintoja tähän tekstiin!

    https://www.lily.fi/blogit/i-dont-speak-polish/

    1. says:

      Jossain vaiheessa varmasti kirjoittelen! 🙂

      Kiitos!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.